Ilmastonmuutos on verrattain abstrakti kysymys, joten se ei automaattisesti aiheuta sellaista puolustusreaktiota joka olisi tarpeellinen. Ihminen ei ole geneettisesti muovautunut käsittelemään tällaisia abstrakteja asioita, joissa pitäisi pohtia pitkälle tulevaisuuteen. Geneettisesti olemme kivikaudella. On myös ehdotettu, että ilmastonmuutos on siksi vaikea asia ymmärtää tai ottaa vakavasti, että kasvihuonekaasut ovat näkymättömiä, ja ihmisellä näköaisti on dominoivassa roolissa muihin aisteihin verrattuna. (Winter ja Koger, 2004: 160)
Tämän takia ilmastonmuutoskysymyksen esiintuonnissa pitäisi kiinnittää huomiota konkreettisuuteen. Sen sijaan että esittäisi käyriä erilaisista lämpenemisskenaarioista vuoteen 2100 mennessä - joita ihmisten on vaikea käsitteellistää, mitä parin asteen lämpeneminen merkitsisi? - olisi parempi lähestyä asiaa konkreettisten esimerkkien kautta: lisääntyneet äärevät sääilmiöt ovat jo nyt tappaneet paljon väkeä. Amazon saattaa palaa, elämä meristä kuolla, pohjoinen napajää sulaa ja niin edelleen. (Calvin 2008)
Tässä vaiheessa on hyvä huomioida, että niin sanottu vastapuoli, eli fossiiliteollisuus ja jossain määrin suurteollisuus ylipäätänsä, käyttää psykologian ammattilaisia PR- ja mainostoiminnassaan. Vielä laajemmin voisi sanoa, että tämä ei rajoitu ainoastaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai viherpesuun, jossa yhtiöt yrittävät luoda itsestään ilmastotietoista ja vastuullista kuvaa, vaan yleisemmin kestämättömän kulutuskulttuurin ylläpitoon. Mainospsykologit pyrkivät luomaan ihmisissä epävarmuutta ja tyytymättömyyttä, ja tarjoavat lääkkeeksi kuluttamista. (Winter ja Koger, 2004: 78-9) Kuluttaminen ja materialismi eivät kuitenkaan tee onnelliseksi: tutkimusten mukaan onnellisuus ei ole millään tavalla kytköksissä rikkauteen. (Winter ja Koger, 2004: 22) Silti on valitettavan yleistä, ja tämä kertoo siitä kuinka syvästi materialismi on läpäissyt länsimaisen kulttuurin kriittisetkin osat, että materiaalisesti yksinkertaisempaan mutta sosiaalisesti rikkaampaan, ekologisesti kestävään elämään siirtymistä ei pidetä antoisana vaan se puetaan luopumisen dialogiin. (Esim. Winter ja Koger, 2004: 23) Ottamatta edes huomioon sitä, että onnellisuus syntyy tutkimusten mukaan (heh) hyvistä ystävistä ja kumppaneista; mielekkäästä tekemisestä sekä oman elämän hallinnasta, voidaan ekologisesti kestävä elämä nähdä myös puhtaan materialistisesti tai esteettisesti erittäin toivottavana ratkaisuna. Ajatellaanpa nykytilannetta harmaine, saasteisine kaupunkeineen ja huonolaatuisine ruokineen ja viihteineen verrattuna elegantteihin ekokyliin, parhaaseen mahdolliseen ruuan laatuun ja aitoon yhteisöllisyyteen! On hyvinvointimme kanssa surkuhupaisaa, ellemme pääse surkeasta nykytilasta eroon - kun luomme maailmamme ajatellen ensisijaisesti hyvinvointia rikkaiden rikastumisen ja vallan keskittämisen sijaan, on selvää, että yhteisöistämme ja elämistämme tulee miellyttävämpiä. Mikäli murtaudumme ulos lyhytnäköisestä materialismista, olisi tämä muutos parannus myös tämän hetken superrikkaille.
PR-toiminnan, jota kutsuttiin aluksi termillä propaganda, kehitti Freudin sisarenpoika Edward Bernays ensimmäisen maailmansodan propagandamenestyksestä innostuneena ja pohtien, kuinka tätä voitaisiin käyttää myös rauhan aikana. (Tammilehto, 2006; Heinberg, 2007; Stauber ja Rampton, 2004) Mielten hallinta on aina ollut luokkayhteiskunnissa vallankäytön keinona tehokkaampi kuin fyysisen voiman käyttö. (Harris, 1997: 303)
Freudilaisen psykologian mukaan ilmastonmuutokseen ja muihin vastaaviin suuriin, haastaviin ongelmiin ovat yleisiä reaktioitna niin sanotut puolustusmekanismit.(Winter ja Koger, 2004: 27-54) Ilmastonmuutos on ongelmana niin valtava, että seurauksena sen ymmärtämiselle saattaa olla lamaantuminen. Lisääntynyt tieto saattaa paradoksaalisesti johtaa lisääntyneeseen toimimattomuuteen, mikäli tilanne vaikuttaa toivottomalta. Tämän yli voidaan päästä pyrkimällä löytämään käytännön toimia sekä tukevaa ilmapiiriä, jossa tiedostetaan, että suremisen ja jopa masentuneisuuden vaihe saattaa olla tarpeellinen ympäristöongelmia tiedostettaessa. (Lertzman, 2008)
Miten saada itsensä ja muut ihmiset toimimaan? Kun käsitellään ympäristöongelmia, pitäisi aina tuoda esiin myös ratkaisuja. Parhaita tuloksia saavutetaan, kun ratkaisuja aletaan toteuttaa käytännössä välittömästi. Tiedotus ei välttämättä saa suuria muutoksia aikaan, toisin kuin se, kun näkee, että joku tekee asioita käytännössä.
Materiaali:
Suomeksi:
-Arto Mansikkavuori: Ilmastouhka vaikuttaa ihmismieleen (20.3.2009) <http://www.mielenterveyshelmi.fi/?netti-helmi_93>
-Olli Tammilehto: Mainonta – rikos ihmisyyttä kohtaan (22.9.2006) <http://www.tammilehto.info/blogi/2006/09/22/mainonta-rikos-ihmisyytta-kohtaan/> Kriittinen katsaus mainos- ja PR-toimintaan, eli yhtiöiden mieltenmuokkausteollisuuteen.
Englanniksi:
-William H. Calvin: Climate Psychology 101 (8/10/2008) <http://williamcalvin.com/2008/2008-08-09%20SciFoo%20climate%20psych.pdf> Kuinka esittää ilmastonmuutoskysymys niin, että ihmiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden?
-Tom Levitt: The psychology of climate change: why we do nothing (The Ecologist, 12th August, 2009) <http://www.theecologist.org/News/news_analysis/301036/the_psychology_of_climate_change_why_we_do_nothing.html>
-Chris Goodall: The human brain is made for environmental complacency (openDemocracy, 18 May 2009) <http://www.opendemocracy.net/article/email/the-psychology-of-doing-nothing-to-prevent-climate-change>
-Renée Lertzman: The myth of apathy (The Ecologist, 19th June, 2008) <http://www.theecologist.org/blogs_and_comments/commentators/other_comments/269433/the_myth_of_apathy.html>
-Carolyn Baker: The Psychology Of Change: Cultivating Resilience At The Point Of No Return (Transition Vermont, 26.6.2009) <http://transitionvermont.ning.com/profiles/blogs/the-psychology-of-change>
-Doug McKenzie-Mohr: Fostering Sustainable Behavior - Community-based social marketing (online book, no date) <http://www.cbsm.com/public/images/FosteringSustainableBehavior.pdf> Keinoja kestävän elämän muutosten edistämiseksi yhteisöissä. Valitettavan kritiikitön suhtautuminen monelta kannalta, kuten nimestäkin (marketing - markkinointi) voi jo olettaa.
-Kari Marie Norgaard: ”“People Want to Protect Themselves a Little Bit”: Emotions, Denial, and Social Movement Nonparticipation” (Sociological Inquiry, Vol. 76, No. 3, August 2006, 372–396) <https://thepiratebay.org/torrent/4974611/Climate_Change_Articles_from_Journal_of_Social_Philosophy> Tutkimus ihmisten puolustusreaktioista norjalaisessa kylässä.
-Lisa Rayner: Ecological Collapse, Trauma Theory and Permaculture (Gatherings, July 2005) <http://www.ecopsychology.org/journal/ezine/archive2/ecological_collapse.html>
-Richard Heinberg: The Psychology Of Peak Oil And Climate Change (kirjassa Peak Everything, Clairview, 2007)
-Deborah Du Nann Winter ja Susan M. Koger: The Psychology of Environmental Problems, Second Edition (Psychology Press, 2004) Mainio ympäristöpsykologian perusteos, lähestyy kysymystä kuuden eri psykologisen koulukunnan näkökulmista.
-Marvin Harris: Culture, People, Nature: An Introduction to General Anthropology (7th Edition) (Allyn & Bacon, 1997) Tässä kappale valtioista ja niiden hallintakeinoista, kuten mielten hallinnasta eli propagandasta.
-John Stauber ja Sheldon Rampton: Toxic Sludge Is Good For You! Lies, Damn Lies and The Publid Relations Industry (Robinson, 2004) Esittelee PR- eli propagandateollisuutta kriittisesti. Yksi kappale erityisesti viherpesusta.